After retirement I have expressed a lot of my feelings in my photographs. It has been very therapeutic. When making this series I went through my mental journey in the past years by picturing it as a dystopian society. Little human facing a faceless society was an easy role to play. I have taken a lot of self portraits so it was obvious that I play the role of a human in these pictures myself. Looking at the world now, the pictures also work on a larger scale and not just as one man’s battle inside his head.
Työelämästä pois jäätyäni olen purkanut tuntojani monenlaisiin kuviin. Tämä on ollut hyvin terapeuttista. Sarjaa tehdessäni kävin läpi henkistä matkaani kuvaamalla sen dystooppiseksi yhteiskunnaksi, jonka pienen ihmiseen rooliin kasvottoman yhteiskunnan edessä oli helppo samaistua. Esiinnyn kuvissani usein, joten näissäkin kuvissa oli selvää, että olen itse ‘ihmisen’ roolissa. Nykymenoa katsellessa kuvat toimivat myös isommassa mittakaavassa kuin yhden miehen päänsisäisenä taisteluna.